Globalisaatio on avannut silmämme näkemään planetaariset kysymykset. Maapallo on kokonaisuus, jossa kaikki palat kytkeytyvät yhteen: ilmastonmuutos, köyhyys, sairaudet, aliravitsemus, lukutaidottomuus jne. Ne ovat monimutkaisia ongelmavyyhtejä, joiden ratkaiseminen edellyttää syvällistä ilmiöiden ymmärrystä ja laajaa yhteistyöverkostoa. Ongelmat ovat haaste myös innovaatiopolitiikalle.
Innovaatiopolitiikan nousu
Innovaatiopolitiikan lähtökohtana oli teknologian vaikutus talouskasvuun ja kilpailukykyyn. Sitra perustettiin 1967 ja Tekes 1983. Vuonna 1986 tiedeneuvosto muutettiin tiede- ja teknologianeuvostoksi. Puhe innovaatiojärjestelmästä alkoi 1990-luvulla. Sana ´innovaatio´ ilmaantui yhä useampiin raportteihin ja organisaatioiden nimiin. Tutkimus- ja kehittämistoiminnasta tuli suuri kansallinen projekti.
Vuonna 1999 tutkimus- ja kehityspanokset (t&k) nousivat 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kohta rikkoutunee neljän prosentin raja. Valtion t&k-rahoitus on noin kaksi miljardia euroa, josta Tekesin osuus on 610 miljoonaa ja Suomen Akatemian 384 miljoonaa. Innovaatiojärjestelmään kuuluvat myös pääomasijoittajat, jotka tekivät vuonna 2009 sijoituksia noin 400 miljoonalla eurolla. Tästä 84 miljoonaa suuntautui alkuvaiheen yrityksiin.
Ajatuksella kestävistä innovaatioista kuvaan ratkaisuja, jotka edistävät kestävää kehitystä ja kestävää hyvinvointia. Juuri innovaatioiden kestävyyden näkökulmasta kansallisissa malleissamme on ongelmia. Tuottavuus ja talouskasvu päätavoitteina ovat iskostuneet syvälle. Vaikka teknologiakeskeisyydestä on päästy ohjelmatasolla eroon, silti ajattelumallit muuttuvat hitaasti. Rahoittajien ihannekohde on yhä uutta teknologiaa kehittävä tai hyödyntävä, kasvuun pyrkivä yritys.
Uudessa planetaarisessa tilanteessa häijyjen ongelmien kimppuun käyvät aivan uudenlaiset toimijat. Ne ovat usein verkostomaisesti toimivia yhteisöjä, jotka toimivat osittain markkinoiden ulkopuolella ja osittain yritysmäisesti. Niissä on mukana tutkijoita, taiteilijoita, muotoilijoita ja kansalaisliikkeitä. Niiden räjähdysmäinen kasvu perustuu tietoverkkojen avaamiin mahdollisuuksiin: sosiaalisen mediaan ja avoimeen, julkiseen innovaatioon.
Yhteiskunnalliset yritykset
Kiinnostavimpia ilmiöitä tässä planetaarisessa vallankumouksessa on yhteiskunnallisten yritysten ilmaantuminen viimeisten 10-15 vuoden aikana. Yhteiskunnallisten yrittäjien visiona on yhdistää hyvän tekeminen kannattavaan liiketoimintaan. Tässä oleva idea voidaan laajentaa kaikkeen yritystoimintaan. Yritys, joka tosissaan panostaa vaativien ongelmien ratkaisemiseen, tulee näkemään edessään kasvavat markkinat.
Innovaatiopolitiikka on liiaksi kiinni vanhan talouden malleissa. Keskiössä on yksittäinen yritys, jonka innovaatioita suojellaan vahvoilla immateriaalioikeuksilla. Uudessa vastuutaloudessa on tuettava verkostojen ja yhteiskunnallisten yritysten kestävää innovaatiotoimintaa. Nykyiset rahoitusinstrumentit eivät sellaisenaan sovellu verkostomaisesti toimivien yhteisöjen rahoitukseen.
Kaliforniassa perustettiin tänä syksynä uusi 250 miljoonan dollarin rahasto, joka sijoittaa alkaviin yrityksiin sosiaalisen median alueella. Rahaston perustajat, esim. Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg, haluavat tukea uudenlaisia yhteiskunnallisia yrittäjiä. Rahasto uskoo että sosiaalisen median piiristä syntyy lähivuosina uskomattomia ja mullistavia innovaatioita. Tällaiset avaukset puuttuvat Suomesta.
Innovaatiopolitiikan peruslinjauksia tulisi radikaalisti muuttaa. Suomen taloudellinen menestys ei tulevaisuudessa rakennu enää perinteisen vientiteollisuuden varaan. Etualalle nousevat kestävät innovaatiot, verkostot, palvelut, kulttuuriset merkitykset ja kansalaisten kognitiivisen lisäarvon hyödyntäminen, kuten Clay Shirky painottaa kirjassaan Cognitive Surplus. Kykenevätkö nykyiset toimijat ja rahoittajat uudistumaan vai pitääkö innovaatiopolitiikan kenttään tuoda uusia toimijoita? Vain harvoin mikään organisaatio kykenee uudistamaan ajattelutapansa kokonaisuudessaan. Olemme murroskohdassa.
Sustainable innovation 