Helsingin sanomissa (20.2.2011) oli pieni juttu Suomen vahvuuksista. Siinä viitattiin Sitran julkaisemaan kirjaan A Fugitive Success, Finland’s Economic Future. Kirjan tarina on, että ollessani Sitrassa tutkimusjohtajana kutsuin professori AnnaLee Saxenianin Berkeleystä Suomeen puhumaan Piilaaksosta ja ideoimaan kirjaa Suomen taloudesta. Anno, kuten häntä kutsumme, pyysi Suomeen mukaan professori Charles, ”Chack” Sabelin Columbia-univeristystä New Yorkista. Heidän vierailunsa aikana muotoutui kirjahanke, jossa teemana oli miten Suomen teollisuus siirtyy uuteen innovaatioiden aikakauteen.
Anno ja Chack uskoivat löytävänsä Suomesta esimerkkejä uuden tyyppisen teollisuuden syntymisestä. Tässä he pettyivät. Kirjasta tuli yllättävän kriittinen puheenvuoro, joka keskittyi kuvaamaan Suomen metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden, erityisesti Nokian, historiaa ja muutoksia aina 2000-luvulle saakka. Annon ja Chackin johtopäätös oli, että nämä Suomen teollisuuden kivijalat eivät ole kyenneet uudistumaan ja suuntautumaan innovatiivisille markkinoille. Suomen metsäteollisuus ja Nokian klusteri olivat takoneet loistavaa tulosta. Mutta ne olivat jääneet menestyksensä vangeiksi. Niiden olisi pitänyt panostaa merkittävästi aivan uudenlaisten tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.
Tämä teesi oli helppo todeta metsäteollisuuden kohdalla. Mutta kysymys Nokiasta oli visaisempi. Olemme nähneet, että Nokia on ketterä uudistumaan. Eikä tämä voima vaikuttaisi edelleen? Suomalaiset jotka tunsivat Nokian sisältä päin, pitivät Nokiaa dynaamisena yrityksenä, jossa on valtavan hyvää osaamista. Anno ja Chack eivät jaksaneet uskoa uudistumiskykyyn. Nokian ja Micrsoftin allianssi voi olla suuri menestys ja ehkä se on osoitus Nokia johdon ketteryydestä jälleen kerran, vaikka epäijöitä onkin.
Palataan Hesarin juttuun. Se otsikoitu ”Kolmen P:n politiikkaa” ja nämä kolme P:tä ovat Puu, Paperi ja Puhelin. Juttu päättyy kiinnostavasti:
”Mutta Suomi kompastui menestykseensä. Kun tuotteet tahkosivat rahaa, uudistuminen unohtui. Paperista ja puhelimista on tullut jo massatuotteita. Miten löydetään neljäs p?”
En halua olla profeetta mutta silti tarjoan palvelua neljänneksi P:ksi. Olemme siirtymässä täysiveriseen palvelutalouteen. Palvelujen osuus kansatuotteesta ja työpaikoista on Suomessakin jatkuvasti noussut, ollen jo siinä 80 %:n paikkeilla. Varsinaisen teollisen tuotannon piirissä on Suomessa enää vain 10% työvoimasta. Palvelutalouteen siirtyminen ei tarkoita vain kansantuoteosuutta, vaan palvelujen edellyttämään moodin omaksumista: menoa kohti asiakkaita ja heidän tarpeidensa ymmärtämistä.
Nokiankin suunta oli 2000-luvun puolivälissä kohti palvelutaloutta. Nokian tuli siirtyä laitevalmistajasta palvelujen ja ratkaisujen tuottajaksi. Suunta oli hyvä, mutta vauhti ja osaajaprofiili eivät riittäneet. Nokian uuden johtajan Elopin argumentit liitosta Microsoftin kanssa viittaavat siihen, että Nokia haluaa edelleen olla laitevalmista mutta paremmilla ohjelmistoilla. Tähän johtopäätökseen tulin kun luin, että Nokia näkee Android-käyttöjärjestelmän pahimpana kilpailijanaan. Miksi??
Android on mobiililaitteiden avoin käyttöjärjestelmä, joka voidaan sovittaa kaikkiin laitteisiin. Tämän ansiosta matkapuhelin tulee tietokoneen kaltaiseksi siinä mielessä, että on oikeastaan sama minkä merkkisen tietokoneen ostaa, kaikissa voidaan käyttää samaa tuttua käyttöjärjestelmää ja samoja sovelluksia. Jos Android laajenee kaikenlaisiin käynnyköihin, niin kännyköistä tulee todella kilpailuta perustavaraa ja painospiste siirtyy sovelluksiin – applikaatioihin. Kyllä Android haastaa Applenkin, mutta Applen ekosysteemi on nyt erittäin dynaaminen.
Mutta laajemmin siirtymä palvelutalouteen on suuri murros suomalaiselle elinkeinoelämälle. Meidän tulee kyetä jalostamaan osaamisemme palveluluiksi. Tämä ei tarkoita kuluttajapalveluja vaan myös B2B-palveluja, kuten suunnittelua, muotoilua, käytettävyyttä, projektivientiä, huoltamista, ylläpitoa, asiakkaan bisneksien tukemista jne.
Palvelutalouden ytimessä on nykyisen käsityksen mukaan käyttäjäkokemus. Kone ilmoittaa tuottavansa maailmanluokan käyttäjäkokemuksia ihmisten siirtämisen bisneksessä (people flow). Design-ajattelu on laaja uusia pohja innovaatioille. Nokia ei kyennyt kehittämään ylivoimaista käyttäjäkokemusta, mihin taas Apple kykeni.
Palvelutalous on tietysti laaja, heterogeeninen kokonaisuus. Pointtini on vain, että sieltä suunnasta meidän on haettava menestystä ja luotava Suomeen hyviä uusia työpaikkoja. Haaste tässä siinä, että me emme ole niin kovin hyviä palvelujen tuottajia. Mutta meillä on nousemassa uusi sukupolvi yrittäjiä, joilla on oikea ote asioihin. Käyttäjäkokemuksen merkitys ymmärretään nyt paremmin ja uusia yllättäviä yrityksiä syntyy. Mainiona esimerkkinä on Rovio yhtiö, joka loi Angry Birds pelin.
Kun nyt kaikki puolueet ovat ilmoittaneet verolinjauksensa, niin suru tulee mieleen. Nimittäin arvonlisäveron nostaminen on erittäin haitallista palvelutalouden voimistumiselle. Palvelujen verokiila tulee niin korkeaksi, että moni lupaava pieni palveluyritys ei pääse lentoon.
Sustainable innovation 