Suomi-barometri 2010 ja politiikan kriisi

 

Vaalit lähestyvät ja politiikan arvostus on alamaissa. Samaan aikaan globaali taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on murroksessa. Kyse ei ole vain finanssikriisistä vaan isoista rakenteellisista muutoksista. Maailman talouden painopiste siirtyy Aasiaan. Yhdysvallat ei ole enää niin suvereeni supervalta kuin 5-10 vuotta sitten. Eurooppa on suurissa vaikeuksissa heikon tuottavuutensa ja Euronsa kanssa. Tuotantoketjut ovat entistä hajaantuneempia ja kansalliset klusterit purkautuvat. Tuotannollinen toiminta siirtyy kasvalille markkinoille ja edullisiin toimintaympäristöihin. Ilmastonmuutoksen torjunta on tehotonta ja itsekästä. Listaa voitaisiin jatkaa…

 

Elämme monimutkaisessa ja vaikeasti ennakoitavassa maailmassa. Nyt jos koskaan tarvitaan politiikkaa, mutta maa on täynnä hermostuneita ja näköalattomia poliitikkoja. On aika palauttaa politiikka sille kuuluvaan asemaan kansalaisten arvojen ilmaisijana ja yhteisten asioiden hoitajana.   Tarvitaan rohkeita ja näkemyksellisiä poliitikkoja. Jos tämä blogi olisi työpaikkailmoitus, niin siinä sanottaisiin:

Eduskunta hakee 200 ihmisiä kuuntelevaa, rohkeaa ja näkemyksillistä poliitikkoa

 

Suomi-barometri

 

Woima-säätiö ja Suomalaisen Työn Liitto ovat tehneet suuren palveluksen selvittäessään kansalaisten arvoja. Perjantaina 3.12. julkistettiin Suomi-barometrin tulokset. Ne on luettava tarkkaan. Barometrissä kysyttiin suomalaisten henkilökohtaisia arvoja. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan työelämän ja yhteiskunnan nykyisiä arvoja ja toivottavia arvoja.

Ihmisten henkilökohtaisten arvojen top 11 on:

1. rehellisyys
2. huolehtiva, välittävä
3. perhe
4. huumori/hauskuus
5. luotettavuus
6. ystävyys
7. avoimuus
8. käytännöllisyys
9. positiivinen asenne
10. aitous
11. itsenäisyys

 

Ihmisten arvomaailma on juureva ja positiivinen: olemme rehellisiä, luotettavia ja huolehtivia. Tässä on pohjaa mille tahansa brändityöryhmälle. Suomalaiset eivät ole ”postmoderneja” irrallisia individualisteja, pikemminkin traditionalisteja.

 

 

Työelämässä on paljon kehittämistä

Barometrin varsinainen viesti liittyy työelämän ja yhteiskunnan nykyisten arvojen ja toivottujen arvojen väliseen kuiluun. Katsotaan ensin työelämän arvomaailmaa. Päällimmäisenä on kulujen vähentäminen. Tämä on osittain taloustaantuman seurausta, mutta kulujen vähentäminen on ollut yritysten agendalla jo pitkään. Kvartaalitalous tuli kaikille tutuksi jo 90-luvulla. Yrityksen täytyy näyttää hyvää tulosta jokaisella kvartaalilla tai muuten omistajat hermostuvat. Omistaja-arvon palvonnasta tuli liike-elämän ykkösperiaate. Katteiden pitää olla huippuluokkaa, muuten johtaja saa lähteä. Tässä tilanteessa työntekijöiden irtisanominen on johtajien tapa säilyttää paikkansa – ja bonuksensa. Kirjoitan tästä kirjoissani Kestävä innovointi 2008 ja Sustainable innovation 2010.

On traagista, että tämä kulujen vähentämisen linja on brutaalilla tavalla ulotettu myös valtionhallintoon. Tarkoitan valtion tuottavuusohjelmaa. Perjantaina 3.12. oli myös hallintotuomioistuinpäivä, jossa tuottavuusohjelmaa arvostelivat kovin sanoin valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti ja eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Ahde. Jälkikeskusteluissa myös korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg näki tuottavuusohjelman hälyttävänä.

Nykyarvoista käy ilmi myös työelämän perussuuntaus kohti asiakastyytyväisyyttä, ammattimaisuutta ja henkilökunnan sitoutumista ja jatkuvaa oppimista. Itse pidän näitä arvoja positiivisina arvoina. Työelämässä on myös byrokratiaa, lyhytjänteisyyttä ja panttailua.

Työelämän nykyarvot ovat järjestyksessä:

1. kulujen vähentäminen
2. asiakastyytyväisyys
3. ammattimaisuus
4. henkilökunnan sitoutuminen
5. jatkuva oppiminen
6. epävarmuus työpaikasta
7. byrokratia
8. hierarkia
9. lyhytnäköisyys
10. tiedon panttaus.

 

Työelämän toivotut arvot painottavat mm. työntekijöiden arvostamista ja avoimuutta. Työelämän arvojen jännitteisyys on hyvä lähtökohta työelämän kehittämiseen: työntekijöiden arvostus on palautettava. Tässä on haastetta hyvälle johtajuudelle.

Työelämän toivotut arvot:

1. henkilökunnan sitoutuminen
2. asiakastyytyväisyys
3. työntekijöidenarvostaminen
4. ammattimaisuus
5. ammatillinen kasvu
6. avoin viestintä
7. informaation jakaminen
8. avoimuus
9. jatkuva oppiminen
10. johtajuuden kehittäminen

 

 

Yhteiskunnallinen todellisuus kaukana ihmisten arvoista

Barometrin varsinainen pommi on vallitsevien ja toivottujen yhteiskunnallisten arvojen välinen kuilu. Yhteiskunnan vallitsevat arvot ovat:

1. byrokratia
2. työttömyys
3. epävarmuus tulevaisuudesta
4. koulutusmahdollisuudet
5. hukatut voimavarat
6. lyhytnäköisyys
7. sananvapaus
8. rauha
9. kateus
10. demokratia

 

Yhteiskunta on byrokraattinen, työttömyys on sitkeästi keskuudessamme ja hukkaamme voimavarojamme. Hyvää yhteiskunnassa ovat koulutusmahdollisuudet, sananvapaus, rauha ja demokratia. Mutta demokratia on vasta sijalla 10. Ihanne Suomessa demokratia nousisi keskeiseksi arvoksi.

Ihanne Suomen top 10 arvot ovat

1. demokratia
2. köyhyyden vähentäminen
3. vanhuksista huolehtiminen
4. elämänlaatu
5. aitous
6. kohtuulliset asumiskulut
7. ihmisoikeudet
8. luotettavat julkiset palvelut
9. koulutusmahdollisuudet
10. taloudellinen vakaus

 

Demokratian lisäksi erittäin merkittävää tässä listassa on köyhyyden vähentäminen, vanhuksista huolehtiminen, elämänlaatu ja kohtuullinen asuminen Juuri niiden kohdalla nykyarvojen ja toivottujen arvojen kuilu on suurimmillaan.

Mikä kuva Suomesta välittyy kuilun perusteella? Suomessa demokratia toteutuu epätyydyttävästi eikä kansalaisilla ole riittävästi vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa. Itse yhdistäisin tämän politiikan kriisiin. Puolueet ovat etääntyneet kansalaisista ja pelaavat omia pelejään. Poliitikkojen puhe ei tavoita kansalaisia. Hallituksen agenda on kaukana ihmisten arjesta. Perussuomalaisten kannatuksen nousu on tästä politiikan kriisistä pelottavana oireena.

Jos toivelistan perusteella laadittaisiin poliittinen agenda, niin siinä olisi ykkösprioriteetilla köyhyyden vähentäminen ja vanhuksista huolehtiminen.

Viimeisten 20 vuoden aikana työttömyys on pysynyt korkeana ja tuloerot ovat kasvaneet. Etenkin eniten ansaitsevat kymmenys on vetänyt kaulaa koko muuhun väestöön nähden mm. ottamalla kasvana osan tuloistaan pääomatuloina.

Vanhusten kohtelu etenkin laitoksissa on paikoin epäinhimillistä. Vanhuksia ei viedä ulos eikä kenelläkään ole aikaa keskustella heidän kanssaan. Osa vanhuksista elää suuressa köyhyydessä ja yksinäisyydessä. Tästä on tullut sivistysvaltion häpeätahra, jota on mahdotonta selittää ulkomaalaisille.

Vanhusten kohtelu osoittaa että poliitikkojen puhe hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisesta on pelkää retoriikkaa. 

Elämänlaatu on tässä toivearvojen listassa kiinnostava ”tulokas”. Itse uskon että tämä viesti tulee nimenomaan keskiluokkaisilta vastaajilta. Elämänlaatu ei ole Suomessa tyydyttävä. Työelämässä on jatkuva ahdistus ja monet pelkäävät irtisanomisia. Asuminen on etenkin kasvukeskuksissa kallista ja kohtuuhintaisia asuntoja on aivan liian vähän.

 

Metropolin hyvinvointi

Jyväskylän yliopiston ja Demos Helsingin äskettäin julkaistussa raportissa Metropolin hyvinvointi tuodaan esiin uusi kestävän hyvinvoinnin käsite, jossa elämänlaatu on yksi kolmesta hyvinvoinnin kriteeristä kestävän taloudenpidon ja tasapainoisen luontosuhteen rinnalla. Barometrin esiintuoma arvomaailma tukee vahvasti kestävän hyvinvoinnin merkitystä. Talouden vakaus on yksi top 10 listan toivearvo.

Ympäristökysymykset eivät nouse esiin barometrin selvityksessä. Tässä on syytä pysähtyä ja miettiä miksi näin on. Oman arvelunani esitän, että ympäristökeskustelu on sittenkin jäänyt aivan liian abstraktiksi ja teoreettiseksi. Voidakseen seurata ympäristödebattia täytyy olla ekologian maisteri ottaakseen selvää eri energialähteiden hiilijalanjäljestä ja pienhiukkasista. Myöskään keskilämpötilan kahden asteen nousun merkitys ei ole ollenkaan avautunut väestölle. Monille suomalaisille vesistöjen likaantuminen on paljon suurempi huolen aihe kuin ilmaston lämpeneminen ja se on jäänyt teemana ilmastokeskustelun jalkoihin. Työttömyys ja köyhyys ovat ihmisille suurimpia huolen aiheita ja helposti syntyy sellainen kuva, että ilmastonmuutoksen torjuminen heikentää meidän talouden perustaa.’

 

 

Innovaatiopolitiikka reformin tarpeessa

Ratkaistaksemme suomalaisia askarruttavia kysymyksiä tarvitaan avointa, vuorovaikutteista politiikkaa mutta myös uudenlaista innovaatiopolitiikkaa. Itse olen painottanut kestävää innovointia, jonka kantavana periaatteena on käyttää tiedettä ja tutkimus- ja kehitystoimintaa nimenomaan kestävän hyvinvoinnin edistämiseen. Esitänkin haasteen Suomen innovaatiotoiminnan rahoittajille ja linjanvetäjille panostaa kestävään innovaatioon.

Jos otamme arvojen tavoitelistan innovaatiopolitiikan ohjelmiin, niin saisimme hyvin toisenlaisen strategian kuin nykyinen innovaatiostrategia. Siinä painottuisivat erittäin vahvasti sosiaaliset innovaatiot. Keskeisiä haasteita olisivat silloin

1. Miten luodaan työpaikkoja ihmisille joiden koulutustaso on yllä korkean osaamisen työpaikkoihin
2. Miten kehitetään uusia palveluja vanhuksille tukemaan heidän itsenäistä elämää ja kestävää hyvinvointia
3. Miten tuotetaan edullisia asuntoja kasvukeskuksiin ottaen huomioon yksinasuvat, lapsiperheet ja vanhukset
4. Miten ihmisten käyttämättömiä voimavaroja (ns. piilevää pääomaa) saadaan aktivoitua

Olen aivan varma siitä, että jos otamme nämä haasteet vakavasti ja tuotamme niihin innovatiivisia ratkaisuja yliopistojen, yritysten ja julkisen hallinnon yhteistoimin, niin Suomi on turvallisella tiellä tulevaisuuteen ja ratkaisuja tuottavat suomalaiset yritykset saavat aivan uusia menestystuotteita. Erityinen sauma on avautumassa yhteiskunnallisille yrityksille, joiden missiona on yrityksenä toimien tuottaa ratkaisuja yhteiskunnan polttaviin, häijyihin ongelmiin.

 

Ehdotus: yhteiskunnallisten yritysten perustamiseen ja kasvuun oma rahoituskanava Teksin rinnalle!

1. Suuret kiitokset Woima-säätiölle ja Suomalaisen Työn Liitolle barametrin aikaansaamisesta. Tämä pitää toistaa tästä lähtien vuosittain.