Synkkiä pilviä Piilaakson yllä

 

Parina viime viikkona Kalifornian San Franciscon Bay Arealla on ollut tavallista koleampaa – sään puolesta. Mutta nyt säätyyppi on muuttunut ja Kalifornian kuuluisa aurinko pääse lämmittämään pilvettömältä taivalta.

Mutta Piilaakson yllä on muitakin synkkiä pilviä, joista on oltava todella huolestunut. Nämä pilvet liittyvät teknologiayritysten piittaamattomuuteen ihmisten todellisista tarpeista ja oikeuksista. Kaksi aivan viimeaikaista tapahtumaa asettaa huolen todellisiin mittasuhteisiin.

 

Robottiautot tärmäyskurssilla

Uberin robottiauto törmäsi katua ylittävän naiseen Arizonassa viikko sitten ja tämä johti naisen kuolemaan myöhemmin sairaalassa. Uber joutui peruuttamaan useissa kaupungeissa käynnissä olevan robottiautojen kokeilun. Koko automaailma pelästyi ja Toyota ja moni muukin autonvalmista keskeytti vastaavat kokeilut. Onnettomuus herättää lukuisa kysymyksiä, joihin ei ole hyviä vastauksia.

Robottiautot ovat ns. autonomous vechicles, eli autoja joiden pitäisi kyetä ajamaan liikenteessä ilman kuljettajaa. Uberin kokeiluissa autossa pitää aina olla kuljettaja, joka kykenee tarvittaessa tarttumaan ohjaksiin ja esimerkiksi jarruttamaan. Sama periaate on muidenkin robottiautojen kehittäjillä kuten Teslalla, Waymolla ja Googlella.

Robottiautojen kehittäjät perustelevat robottiautojen tarvetta niiden turvallisuudella. Niiden pitäisi kyetä ajamaan liikenteessä paljon taitavammin kuin tavalliset kuljettajat. Ne noudattavat liikennesääntöjä ja tarkkailevat koko ajan liikennettä ja reagoivat sen mukaan. Arizonan tapauksessa tilanteen olisi pitänyt olla yksinkertainen ja selvä: nainen ylitti katua taluttaen pyörää ja kuljettaen kasseja. Hän oli jo ylittänyt kaksi tyhjää kaistaa mutta kolmannelta tuli Uberin auto ja törmäsi häneen. Liikennettä oli vähän ja ilma oli hyvä. Vaikka oli yö, niin periaatteessa tilanne oli mitä yksinkertaisin. Miksi auto ei pysähtynyt. Näkikö se naisen vai päättikö se olla pysähtymättä?

Autossa mukana oleva kuljettaja katsoi alaspäin, ei eteenpäin liikenteeseen. Joten ilmeisesti hän ei nähnyt katua ylittävää naista. Vielä emme tiedä yksityiskohtia, mutta niitä selvitetään liittovaltiota myöten. Auto itsessään keräsi koko ajan dataa, joten sen analyysi auttaa asian selvittämisessä.

Mutta ne isommat kysymykset liittyvät sekä Uberiin että koko robottiauto-bisnekseen. Uber on rynnimässä robottiautojen markkinoille, yhtenä tavoitteenaan tarjota kuljetuksia asiakkaille robottiautojen avulla. Monilla teknologiafirmoilla häämöttää edessään maailma, jossa robottiautot vievät ihmisiä paikasta toiseen eikä kuljettajia tarvita ollenkaan. Tässä on kyseessä satojen miljardien bisnekset.

Valtavat bisnekset mielessä yritykset ottavat isoja riskejä ja tekevät tämän turvallisuuden kustannuksella. Tätä kuolemantapausta ennenkin on sattunut kymmeniä pienempiä kolareita. Niissä syypää on kuitenkin yleensä muissa autoissa kuin robottiautoissa. Kerättyä tietoa ei ole kuinka hyvin robottiautot selviävät vaikeissa olosuhteissa kuten lumimyrskyissä, katutöiden keskellä tai huumeissa ajavien seassa.

Juuri kun tämä blogi oli julkaistu tuli uutinen, jonka mukaan Teslan automaattiohjauksesa oleva auto törmäsi kaiteeseen ja kuljettaja kuoli. Nyt robottiautoille on sattunut kaksi kuolemaan johtanutta onnettomuutta kahden viikon sisällä. Ollaanko tässä tuomassa markkinoille epäkypsää teknologiaa, joka vaarantaa ihmishenkiä?

On myös kysytty, kenet robottiautot on ohjelmoitu säästämään tilanteissa, joissa onnettomuutta ei voi välttää. Yleensä oletetaan, että robottiauto pyrkii suojelemaan autossa istuvia, ei kadulla liikkuvia ihmisiä. On kysyttävä, miten robottiauto tekee ratkaisevat päätökset ja haluammeko antaa niille oikeuden tehdä moraalisia valintoja.

Uber on tässä kuviossa muutenkin erikoisessa asemassa. Uber tunnetaan hyvin aggressiivisesta toiminnastaan ja piittaamattomuudestaan sekä lakeja että kuljettajia kohtaan. Uber kieltää olevansa työnaja ja tarjoavansa vain alustan kuljettajien ja asiakkaiden kohtaamiselle. Se ei ole kiinnostunut kuljettajien ajotaidosta tai sosiaaliturvasta. Bay Arealla kuljettajien keskituntipalkka on noin 5-6 dollaria, mikä on puolet minimipalkasta. Tämä ei ole reilua jakamistaloutta, ei varsinkin kuin Uber määrää maksut ja ottaa niistä oman siivunsa.

Uber edustaa parhaimmillaan Piilaaksoa vaivaavaa ylimielisyyttä, jota sanotaan ”disruptioksi”, eli murretaan vanha ja pistetään kaikki uusiksi. Disruptiossa ei mietitä sitä, mitä hyötyä tästä on asiakkaille tai kansalaisille.

 

50 miljoonan amerikkalaisen tiedot politiikan välikappaleena

Vaikka tässä kokeessa kuolikin ihminen, niin vielä paljon vakavampi on Facebookin skandaali. Noin 50 miljoonan amerikkalaisen facebook kirjaukset päätyivät Cambridge Analytica nimisen politiikkaan keskittyvän konsulttiyrityksen haltuun. Nyttemmin Facebook on arvioinut, että jopa 87 miljoonan ihmiset profiilit ovat päätyneet Cambridge Analyticalle. Cambridge Analyticalla on läheiset yhteydet konservatiivisiin poliitikkoihin, kuten presidentti Trumpin uusimpaan ulkopoliittiseen neuvonantajaan John Boltoniin. Cambridge Analytican perustajiin kuuluu miljonääriperhe Mercer ja Trumpin äskeinen neuvonantaja Stephen K. Bannon. Ei tiedetä onko näitä tietoja annettu myös venäläisille hakkereille, jotka tekivät Facebookiin valetilejä ja suuntasivat kohdennettua viestintää miljoonille amerikkalaisille.

Cambridge Analytica on kehittänyt psykograafisen mallinnustekniikan, jolla voidaan konstruoida Facebook-käyttäjän profiili. Tätä käytetiin hyväksi Trumpin vaalikampanjassa siten, että näiden profiilien perusteelle ”sopiviin” henkilöihin kohdistettiin suoraan Facebookin kautta tai muita kanavia pitkin viestejä. Tästä käytetään nimitystä ”Microtargeting”.

Facebookin käyttäjiltä ei kysytty saako heidän tietojaan käyttää. Syystäkin tästä paljastuksesta on tullut iso skandaali, joka on vetänyt Facebookin osakkeita alaspäin. Nyt liittovaltio ja useat osavaltiot vaativat Facebookin toimitusjohtajalta Mark Zuckerbergiltä selvitystä näiden tietojen päätymisestä Cambridge Analytican haltuun ja ylipäätänsä käyttäjien yksityisyyden suojasta. Tietojen yksityisyyden suojasta on laadittu jo 2011 laki (settlement) ja nimenomaan Facebookin tekemistä yksityisyyden suojaa koskevista rikkomuksista vuosina 2008-2010. Nyt Facebookin epäillään rikkoneen tätä lakia. Huomattakoon, että Facebook on antanut tietoja tutkimuskäyttöön useille tahoille, mutta tämä on laillista, jos tietoja käytetään vain tutkimusaineistona, ei kaupallisiin ja poliittisiin tarkoituksiin.

Facebookin tietoja vuotaa ulos myös muiden yritysten applikaatioiden kautta, jotka käyttävät Facebookin tietoja. Facebook ei välttämättä tiedä, miten kolmannet osapuolet käyttävät saamiaan tietoja. Zuckerberg on luvannut täyden selvityksen kaikista applikaatioista, joilla on pääsy suureen määrään käyttäjien tietoja.

Zuckerberg on tunnustanut, että tässä on kyseessä iso särö luottamukselle ja pyytänyt anteeksi. Sen sijaan vielä ei tiedetä, aikooko hän mennä kongressin kuultavaksi. Fascebookin käyttäjät ovat kaikkialla maailmassa tyrmistyneitä näistä yksityisyyden loukkauksista. On jopa syntynyt vastaliike #DeleteFacebook, joka kehottaa deletoimaan oman Facebook-tilin. Vaikea sanoa, johtaako tämä mihinkään. Vaikka näitä väärinkäytöksi on tullut esiin koko Facebookin olemassaolon ajan vuodesta 2005 alkaen, käyttäjämäärät ovat kasvaneet: vuonna 2005 käyttäjiä oli yksi miljoona, vuonna 2012 yksi miljardi ja nyt yli kaksi miljardia.

Kannattaa muistaa, että Edward Snowdenin vuonna 2013 vuotamista tiedoista selvisi, että Kansallinen turvallisuusviranomainen oli kerännyt tietoa miljoonista amerikkalaisista mm. pääsemällä käsiksi Facebookin, Applen ja Googlen käyttäjätietoihin. Aivan äskettäin on tullut ilmi, että Yhdysvaltojen maahanmuuttoviranomainen (ICE) on käyttänyt Facebookin tietoja etsiäkseen maassa laittomasti olevia siirtolaisia ja karkottaakseen nämä maasta. Tässä käytetään hyväksi mm. IP-osoitteita, joista postauksia on tehty.

Tapaus Facebook antaa meille runsaasti ajattelemisen aihetta. Ensinnäkin muistettava, että monille teknologiayrityksille kuten Facebookille ja Googlelle käyttäjä on tuote eikä asiakas. Varsinaisia asiakkaita ovat yritykset, jotka mainostavat medioissa, tai kolmannet osapuolet, kuten applikaatioiden kehittäjät. Nyt psykograafinen profilointi tekee meidän persoonastamme tuotteen. Cambridge Analytica vakuutti sidosryhmiään sillä, että ohjelmistot tietävät jopa ihmisiä itseään paremmin minkälaisia he ovat.

Toiseksi sinänsä ylistetyt teknologiaan pohjautuvat ekosysteemit merkitsevät, että ihmisten datan ympärillä pörrää satoja ellei tuhansia yrityksiä, jotka yrittävät hyötyä tästä datasta. Kukaan ei hallitse sitä, mihin tämä datan louhiminen johtaa ja mitä tapahtuu yksityisyyden suojalle. Yksi tutkija sanoi, että tämä datan louhinnan edessä tuntee olevansa alaston. Tiedot sinusta voivat päätyä viranomaiselle, työnantajalle, pankille ja vakuutuslaitokselle, kauppiaalle tai rikolliselle.

Erityisesti nyt varoitetaan allekirjoittamasta mitään sovellusta Facebookin kautta. On muistettava, että sellaista asiaa, kuin ilmainen sovellus, ei ole olemassa. Sinä olet aina tuote.

Yksi hyvä tukos tätä skandaalista voi olla yksityisyyden suojaa kiristävä lainsäädäntö. Zuckerberg on viitannut euroolalaiseen lainsäädäntöön esikuvana myös Yhdysvalloille.

 

Techlash

Piilaakson ihmettä on ylistetty ja tutkittu (myös minä). Valtava hype on pyörinyt sen ympärillä aina 1990-luvulta alkaen. Yksi takaisku tuli vuonna 2000, kun teknologia start-upien kupla puhkesi ja lukuisat ihmiset menettivät sijoituksensa. Mutta siitä opittiin ja sen jälkeen vastaavia kuplia ei ole enää tullut.

Piilaakson yritykset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. On globaalit suuret yritykset, kuten Apple, Google, Facebook, Intel jne. jotka työllistävät kymmeniä tuhansia ihmisiä ja joiden markkina-arvo on satoja miljardeja dollareita. Niillä on käytössään valtavat resurssit ja ne laajentuvat uusille markkinoille, kuten rabottiautoihin. Näillä yrityksillä on myös suuret resurssit vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi Googlen lobbausbudjetti on Yhdysvaltojen suurin. Nämä yritykset myös rahoittavat niitä itseään tukevaa tutkimusta. Google käyttää satoja miljoona tutkimushankkeisiin, joissa arvovaltaiset tutkijat Berkeleystä ja Harvardista selvittävät onko Google monopoliasemassa, päätyen yleensä kielteiseen käsitykseen.

Nämä suuryritykset alkavat kärsiä siitä mitä on sanottu innovaattorin dilemmaksi eli että ne tulevat sokeiksi uusille mullistaville innovaatioilla, kun niillä menee hyvin. Uudet ideat syntyvät Piilaakson toisessa merkittävässä yritysryhmässä eli start-upeissa ja kasvuyrityksissä, jotka saavat rahoituksen pääomasijoittajilta. Useat kasvuyrityksistä ovat palvelujen tuottajia. Hyvänä esimerkkinä on San Franciscossa toimiva Dropbox, joka tuli äskettäin julkisesti noteeratuksi yritykseksi (IPO). Se keräsi markkinoilta osakemyynnillä noin 11 miljardin pääoman. Maallikolle on täysin mahdotonta käsittää kuinka tiedostoja välittävä yritys voi ikinä olla noin arvokas. Ei niinkään harvoin nämä arvostukset osoittautuvat tuulentuviksi, joiden romahtaessa pääomasijoittajat joutuvat nuolemaan näppejääm. Tällaisille korkealle arvostetuille start-upeille on oma nimityksensä yksisarvinen, Unicorn. Piilaaksossa on nyt noin 230 yksisarvista, joiden yhteenlaskettu markkina-arvo on 800 miljardia dollaria. Tähän ryhmään kuuluvat Uber, Airbnb ja Elon Muskin Space X. Tähän ryhmään odotetaan nousevan myös Spotify, jonka anti tulee julkiseksi huhtikuun alussa.

Start-upit ja yksisarviset ovat niitä yrityksiä, jotka murtavat markkinoita, eli tekevät disruption, mikä on ollut jo pitkään Piilaakson suosituimpia sanoja. Disruptiot leviävät usein sitä kautta, että isot jättiläiset ostavat ne markkinoilta. Esimerkiksi Facebook osti Whatsupin 19 miljardilla dollarilla muutamia vuosia sitten.

Nyt on alettu puhua teknologian backlashistä eli techlashistä, jolla viitataan teknologian mukanaan tuomiin ongelmiin, kuten yksityisyyden loukkauksiin. Mutta kyse on paljon muustakin. Teknologiayritysten tuottamat ratkaisut ja palvelut on tehty nimenomaan bisneksen näkökulmasta välittämättä siitä, kuinka ne loppujen lopuksi palvelevat ihmisten hyvää.

Tästä tekoäly on kuvaavaa esimerkki. Johtavat teknologiayritykset panostavat valtavasti tekoälyn kehittämiseen ja soveltamiseen. Lupaukset ovat mahtavia: sairauksien diagnoosia, turvallista liikennettä, rutiinitöiden automatisointia, terrorismin torjuntaa, älykkäitä kaupunkeja jne. Samalla tekoäly disruptoi kokonaisia ammatteja ja toimialoja (pankkitoiminta, media, hallinto, taksiliikenne) ja tuhannet ja tuhannet, jopa miljoonat ihmiset joutuvat työttömiksi lähiaikoina.  Psykograafinen profilointi tekee meidät läpinäkyviksi kaikenlaiselle diskriminaatiolle. Lisäksi tekoälyä ei rajoiteta vain koneoppimiseen vaan nyt kehitetään vahvaa tekoälyä, jonka päätöksentekokyky ylittää ihmisen kyvyt tehden ihmisen riippuvaksi tekoälystä. Syystäkin monet asiantuntijat ja tiedemiehet (kuten äsken kuollut Stephen Hawking ja sijoittaja ja Teslan kehittäjä Elon Musk) ovat varoittaneet vahvan tekoälyn vaaroista.

 

Kadonnut yhteishyvä

Berkeleyn professori Robert Reich analysoi kirjassaan The Common Good (2018) yleisen ilmapiirin muuttumista Yhdysvalloissa. Kirja alkaa puhuttelevalla esimerkillä sijoittaja Martin Shkrelistä, nuoresta miehestä, joka osasi käyttää hyväkseen Internettiin ja sijoitustoimintaan liittyviä hyötymismahdollisuuksia. Hän löi vetoa tiettyjen osakkeiden alentumisesta ja sitten käytti internetin keskustelusivustoja haukkuen härskisti näitä yrityksiä. Kun osakkeet halpenivat, hän voitti vetonsa. Myöhemmin hän perusti ja asettui toimitusjohtajaksi yritykseen, joka möi tiettyihin harvinaisiin sairauksiin tehoavaa lääkettä (Daraprim), jolle ei ole korvaa lääkettä. Hankittuaan oikeudet lääkkeeseen, hän nosti pillereiden hintaa 5000 prosentilla. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä tämä kultapoju teki. Kun hänet pyydettiin kertomaan vuonna 2016 kongressin komitealle toiminnastaan ja erityisesti lääkkeen hinnan nostamisesta, hän kieltäytyi vastaamasta mihinkään kysymykseen. Hän kommentoi myöhemmin, että on vaikea hyväksyä, että nuo imbessillit edustavat ihmisiä. Juuri äsken Shkreli tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen.

Reich ottaa Shkrelin esiin edustamaan yhteisen hyvän kadottamista amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Tämä kehitys alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin puhe yhteisestä hyvästä vaihtui vähitellen puheeksi omasta edusta. Taustalla vaikutti Ayn Randin yltiöyksilökeskeinen filosofia 1940-1950 luvuilta. Sen päivitti filosofi Robert Nozick vuonna 1974 julkaistussa teoksessa Anarchy, State and Utopia. 1970-luvun lopulla Randin filosofiasta tuli konservatiivien johtotähti, jota luettiin ahkerasti. Donald Trump on sanonut Randiä mielikirjoittajakseen ja useat Trumpin hallinnon virkailijat kuten Rex Tillerson and Mike Pompeo (CIA, nykyinen Trumpin valtiosihteeri) ovat ylistäneet Randiä.

Tarkoitukseni ei ole nyt puhua Trumpista vaan yhteishyvästä. Yhteishyvällä tarkoitetaan sellaista toimintaa ja sellaisia instituutioita, jotka palvelevat ja hyödyttävät koko yhteiskuntaa, ei vain yksityisiä ihmisiä. Yhteishyvä synnyttää luottamusta yhteiskuntaan. Yhteishyvä on meille Pohjoismaissa suhteellisen selvä asia, koska niiden palvelurakenne perustuu universalismiin ja päätöksenteko pohjautuu laajan vaikutusten arviointiin (ympäristö, tulonjako, tasa-arvo jne.).

Reichin mukaan myös Yhdysvalloissa yhteishyvä on ollut yhteiskunnallisen toiminnan keskiössä. Se on saanut erilaisen muodon kuin Pohjoismaissa, koska siinä on mukana paljon vapaaehtoisuutta ja hyväntekeväisyyttä. Reich nostaa esiin John Kennedyn kuuluisan puheen jossa hän sanoi, että älä kysy mitä maa voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi.

Reich esittää uskomattoman listan asioita, joissa yhteishyvä on jäänyt yksilö- tai ryhmäetujen jalkoihin Yhdysvalloissa. Niistä hän analysoi tarkemmin kolmea tapausta.

  1. Nixonin Watergate skandaali ja toimintamalli: tee mitä vain voittaaksesi politiikassa.
  2. Jack Welch ja toimintamalli: tee mitä vain maksimoidaksesi voittoa.
  3. Wall Streetin pääoman pelastaminen ja toimintamalli: tee mitä vain muuttaaksesi systeemiä eduksesi.

Jack Welch tuli GE:n toimitusjohtajaksi 1981 ja jättäessään yrityksen 2001 yrityksen arvo oli noussut 14 miljardista dollarista 400 miljardiin dollariin. Jackia ylistettiin ja ihailtiin koko bisnes-maailmassa, mutta ei työntekijöiden ja heidän perheidensä ja yhteisöjensä piirissä. ”Neutroni Jack” saavutti nämä tulokset irtosanomalla satojatuhansia työpaikkoja. Tässä oli puhtaimmillaan käytössä periaate, että johtajan tehtävänä on osakkeen arvon nostaminen. Hintana on melkein aina työntekijöiden irtisanomiset ja epäilyttävät yrityskaupat.

Wall Street eli yksityinen suurpääoma ja suuret yritykset ylipäätänsä (mm. energia-ala) on käyttänyt valtavasti dollareita ja lobbausta muuttaakseen lainsäädäntöä, niin että se suosii kyseisiä toimialoja ja pääomasijoittajia ja muuttaa pelin sääntöjä varakkaiden eduksi. Yksi muoto on vaikuttaminen siihen, että verotusta kevennetään omistajien eduksi. Samalla kansalaisten osuus tuloista on jatkuvasti pienentynyt. Keskivertoamerikkalaisen elintaso on polkenut vuosikymmeniä paikallaan. Samalla työpäivät ovat pidentyneet ja monet joutuvat tekemään useita töitä voidakseen elättää perheensä.

Reich vetoaa johtajiin muutoksen saamiseksi. Ei ole mitään pakkoa toimia osakkeen arvon maksimoimiseksi. Tämä tavoite omaksuttiin 1980-luvulla, mutta sitä ennen ajateltiin, että yritykset ovat vastuullisia kaikille sidostyhmille: omistajille, asiakkaille, työntekijöille, alihankkijoille, kumppaneille, yhteisölle jne. Tämä sama asenne pitää palauttaa ja se on täysin mahdollista, kuten Reich osoittaa esimerkein.

 

Tummat pilvet

Miksi puhun tässä yhteishyvästä ja Reichin kirjasta? Sen takia, että Piilaakson skandaalit ja väärinkäytökset johtuvat usein juuri siitä, että Piilaakson yritykset eivät ole kiinnostuneita yhteishyvästä. Piilaakson yritysten monet johtajat olivat nuoria perustaessaan yrityksensä (Google, Facebook). He uskoivat voivansa tehdä mitä tahansa. Monet julistivat tekevänsä hyvää ja muuttavansa maailman. Nämä nuoret miljonäärit kokivat, että he eivät ole mitään velkaa yhteiskunnalle ja että he tulevat toimeen ilman yhteiskunnan palveluja. Nyt kun näillä leijonilla on omia lapsia, puheet yhteiskunnan tarpeettomuudesta ovat hiljentyneet. Osa ei piitannut edes laista ja esimerkiksi osinkojen maksujen päivämääriä muutetiin jälkikäteen, jos se oli verotuksellisesti edullista. Halu rikastua motivoi enemmän kuin tehdä asioita oikein. Myös naisten asema Piilaaksossa on vaikea. Naisten osuus teknologiayritysten johdossa tai pääomasijoittajina on huomattavan vähäinen. Lisäksi seksuaalisen häirinnän tapauksi tulee jatkuvasti esiin.

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että yritysten kyky ottaa todelliset asiakkaat, käyttäjät, huomioon on heikkoa. Tätä ilmentää hyvin Facebookin skandaali. Voimme myös kysyä, eikö paljon mainostettu Piilaakson markkinaorientaatio tarkoita näille yrityksille panostamista sellaiseen teknologiaan ja palveluihin joka myy, riippumatta palvelujen tarpeellisuudesta tai yhteiskunnallisista vaikutuksista (impaktista). Elämysten tuottaminen ja viihteen tarjoaminen tuntuvat olevan parasta mitä teknologiayritykset kykenevät kuvittelemaan.

Valonpilkahduksena voidaan pitää Applen uudelleen virinnyttä kiinnostusta koulumaailmaa. Steve Jobsille koulut ja korkeakoulut olivat tärkeä kohderyhmä ja sinne myytiin suuri ovat Maceistä (minullakin on meneillään viides Macci). Myöhemmin Apple siirtyi massamarkkinoille ja isojen katteiden tuotteisiin kuten iPhone-puhelimiin. Google ja Microsoft ovat sen sijaan panostaneet luokkahuoneisiin tarkoitettuihin edullisiin kannettaviin ja tabletteihin ja saaneet aseman koulumaailmassa. Nyt Apple tarjoaa opettajille helppokäyttöisiä ohjelmistoja opetussovellusten tekemiseen. Pääasiallisena alustana toimivat iPadit, joiden hinnan voi olettaa alenevan.

Emme tiedä väistyvätkö tummat pilvet Piilaakson yltä. Jotkut arvioivat, että Piilaakso on nyt kukkulan huipulla ja sieltä pääsee vain alaspäin. Piilaakso maksaa myös kallista hintaa menestyksestään ja houkuttelevuudestaan. Asuntojen hinnat ovat aivan järkyttävän korkeita ja liikenneruuhkat ovat entisestään pahentuneet. Ulkomaisten osaajien rekrytointia haittaavat Trumpin hallinnon rajoitukset. Kauppasota Kiinan kanssa saattaa johtaa siihen, että juuri teknologia joutuu boikottilistalle.

Silti Piilaakson tarina ei ole ohi. Sen valtavat potentiat pitävät sitä vielä pitkään teknologian kehityksen kärjessä. Mutta voi olla, että parhaat sovellukset tehdään siellä, missä ihminen on vielä tärkeä.