Minua pyydettiin kuultavaksi 4.12.2013 eduskunnan talousvaliokuntaan valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta Kestävällä kasvulla hyvinvointia. Tämä blogi perustuu lausuntooni.
Tulevaisuusselonteko
Valioneuvoston tulevaisuusselonteko on huolellisesti laadittu ja kattava esitys Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisistä haasteista. Yleisten tarkastelujen lisäksi selonteossa on erikseen nostettu esiin yritysten toimintaympäristö (luku 5), työ, oppiminen ja yrittäjyys (luku 6), sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus (luku 7) sekä julkinen sektori (luku 8). Selonteon kattavuudesta johtuen kokonaiskuva hahmottuu vaikeasti. Parempaan vaikuttavuuteen päästäisiin nostamalla esiin 3-4 tärkeintä asiaa ja keskittymällä niiden avaamiseen. Itse pidän tärkeimpinä teemoina a) arvokkaan elämän tavoitetta, b) kestävän kasvun käsitteen täsmentämistä ja c) talouden digitalisoimista.
Arvokas elämä vahvemmin esiin
Tulevaisuusselonteko asettaa valioneuvoston visioksi arvokkaan elämän (s. 12):
“Valtioneuvoston visio: Vuonna 2030 kaikkien Suomessa on hyvä elää merkityksellistä ja arvokasta elämää.”
Tämä on erittäin merkittävä linjaus ja uusi avaus. Arvokkaan elämän teemaa ei kuitenkaan avata eikä kehitetä selonteossa. Koko selonteossa esiintyy arvokas elämä vain kolme kertaa (s. 12, 44 ja 52). Tämä on todella hämmästyttävää ottaen huomioon että arvokas elämä on nimenomaan vision ytimessä. Castellsin ja Himasen raportista Kestävän kasvun malli: Globaali näkökulma olisi saanut merkittävää ja hyvää aineistoa arvokkaan elämän tavoitteen eksplikoimiseksi. Arvokkaan elämän käsitteellä on pitkä historia länsimaisessa ajattelussa. Sen lähtökohtana on kaikkien ihmisten arvokkuus ja oikeus elää hyvää ja arvokasta elämää – ihmisarvoista elämää. Arvokas elämä antaa perustelut uudenlaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden käsitteet ovat haalistuneet ja menettäneet sisältöään. Niiden sijalle on nousemassa kestävän hyvinvoinnin käsite, jonka piiriin myös arvokas elämä sijoittuu. Arvokkuus ottaa yksilölliset erot huomioon ja korostaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja vastuuta. Samalla siinä on vahva yhteisöllinen aspekti – saada yhteisöstä tunnustus omalle ihmisarvolleen.
Kestävä kasvu määriteltävä uudelleen
Tulevaisuusselonteon avainkäsite on kestävä kasvu, jota selonteko luonnehtii mm. seuraavasti (s. 15):
”Kestävään kehitykseen nojautuva kasvu tarkoittaa taloudellista kestävyyttä siten, että myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnin turvaamiseen riittää taloudellisia resursseja. Ekologinen kestävyys puolestaan edellyttää sitä, että luonnonvaroja kulutetaan vain niiden uusiutumisen mahdollistamaa tahtia ja että ympäristöä ei kuormiteta yli sen kantokyvyn. Tarvitaan sosiaalista kestävyyttä ja globaalia vastuuta.”
Tässä luonnehdinnassa yhdistyvät kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen ulottuvuus. Kestävän kasvun käsite tulisi kuitenkin määritellä vielä perusteellisemmin kuin selonteossa tehdään. Ei ole mitenkään itsestään selvää että talouskasvu ei lisäisi ympäristön kuormitusta tai johtaisi polarisaatiokehityksen kärjistymiseen. Vain tietynlainen talouskasvu sopii yhteen kestävän, inhimillisen kehityksen kanssa. Tarvitaan kasvua, joka nojautuu vahvasti aineettomuuteen (palvelut, digitaaliset sisällöt), kierrätykseen, suljettuihin prosesseihin ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön.
Päästäksemme kestävän kasvun tielle kasvun mittareita on laajennettava. Edelleen bruttokansantuotteen kasvu on dominoiva mittari. Kestävän kehityksen sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet jäävät siinä huomiotta. Tarvitaan monipuolisempia kehityksen mittareita, kuten inhimillisen kehityksen indikaattorit. Hyvin mielenkiintoinen on myös Castellsin ja Himasen hahmottelema arvokkaan elämän indikaattori. Suomen täytyy osallistua nyt aktiivisesti kestävän kasvun indikaattoreiden kansainväliseen kehitystyöhön.
Kestävän kasvun sosiaalinen haaste liittyy kasvun osaamispohjaisuuteen. On nähtävissä että yhteiskunta jakautuu kahtia sillä tavalla, että hyvin koulutetut ja kansainväliseen liikkuvuuteen valmiit osaajat tulevat olemaan etuoikeutettuja ja hyvin palkattuja, kun taas heikosti koulutetut, kotimaisissa palvelu- ja teollisuustöissä toimivat ovat heikosti palkattuja ja elävät jatkuvan irtisanomisuhan alaisina. On sanottu, että uudessa taloudessa keskiluokka häviää. Tämän polarisoitumistendenssin torjumiseksi talouskasvun lähteitä, muotoja ja osaamispohjaa tulee arvioida kriittisesti ja vahvistaa palvelusektorin tuottavuutta ja palkkakehitystä.
Digitaalitalous murtaa teollisen ajan ajattelu- ja toimintamallit
Elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan kannalta keskeinen muutossuunta on digitalisaation eteneminen, josta tulevaisuusselonteko sanoo mm. seuraavaa (s. 21):
”Tulevien vuosikymmenten kestävän kasvun kannalta olennainen, jo nähtävissä oleva suuri murros on digitaalitalouden läpilyönti globaalin toimeliaisuuden perustana. Tähän mennessä tietotekninen vallankumous on tapahtunut pääasiassa laitetasolla, mutta nyt on käynnissä digitaalisten palveluiden ja sisältöjen läpimurto. Digitaalitalouden kasvun mahdollisuudet ovat valtavat ja murros muuttaa perustavalla tavalla yritysten toimintaa ja työn tekoa.”
Tulevaisuusselonteko käyttää emergoituvasta uudesta taloudesta nimitystä digitaalitalous, mutta myös termi tietoyhteiskunta on käytössä. Selonteon taustaselvityksessä Castells ja Himanen käytävät termiä informationalismi, jolla halutaan korostaa sitä että digitaalitalous eroa fundamentaalisesti vanhasta teollisuusyhteiskunnasta ja sen takana olevasta industrialismista. Selonteko olisi voinut vahvemmin korostaa teollisuusyhteiskunnan rakenteista irtautumista, sillä hyvin monilla yhteiskunnan sektoreilla ja erityisesti perinteisessä teollisuudessa jatkuvat edelleen teollisuusyhteiskunnan ajattelu- johtamis- ja toimintamallit. Tämä estää meitä omaksumasta digitaalitalouden toimintalogiikkaa ja liiketoimintamalleja.
Itse digitaalitaloutta on selonteossa eritelty onnistuneesti (ks. s. 21-24). Oman näkemykseni mukaan digitaalitalous muuttaa koko yhteiskuntaa ”horisontaaliseksi” eli hierarkkiset rakenteet eivät enää toimi tehokkaasti. Niiden sijaan tulee kumppanuuteen perustuvia verkostomaisia ja bottom up –tyyppisiä prosesseja. Informaatioteknologia on horisontaalisen yhteiskunnan perusteknologiaa, joka tekee nimienomaan informaatiosta uusien innovaatioiden lähteen. Tällä viittaan digitaalitalouden uusiin käänteentekeviin ilmiöihin, joita ovat erityisesti esineiden internet (teollinen internet), pilvipalvelut, big data ja avoin data. Nämä ilmiöt muuttavat tiedon luomisen ja hyödyntämisen perustaa. Innovaatiotkin tapahtuvat entistä enemmän tietoverkoissa hyödyntäen mm. sosiaaliseen mediaan osallistumista mutta myös sosiaalisen median ja esineiden internetin antamaa uutta informaatiota ihmisten käyttäytymisestä ja muutostrendeistä.
Tulevaisuusselonteon moninaiset ainekset ja teemat olisi voinut koota digitaalitalouden käsitteen alle. Tätä kautta saisi kiteytettyä mitä tapahtuu eri elämän alueilla:
- Talous: aineeton pääoma, verkottuneet rakenteet, eBisnes, teollinen internet, liike-elämän palvelujen digitalisointi, robotiikka jne.
- Työelämä: joustavuus, reaaliaikaisuus, liikkuva työ, yrittäjyys jne.
- Kansalaiset: osallisuus, vertaistoiminta, arjen muutokset, elämän hallinta jne.
- Julkinen sektori: digitaaliset palvelut, tehokkuus, tavoitettavuus, joustavuus, eri toimintojen integraatio, digidemokratia jne.
Kestävyysvaje ratkeaa investoimalla tulevaisuuteen
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko on juuri nyt erittäin ajankohtainen, kun kestävyysvajetta ollaan ratkaisemassa. Kestävyysvajeen hoitaminen on tietysti lähivuosin suurimpia poliittisia kysymyksiä. Siksi on hyvä että tulevaisuuselonteko katselee pidemmälle ja antaa pidemmän perspektiivin myös kestävyysvajeen järkevään hoitamiseen. Tämän päivän ratkaisut eivät saa olla ristiriidassa sen kanssa, miten tulevaisuuden isot haasteet – ilkeät ongelmat – kohdataan. Esimerkiksi julkisten palvelujen tehokkaalla digitalisoinnilla ja sitä tukevien uusien toimintamallien omaksumisella kunnat voisivat säästää jopa kymmeniä prosentteja! Jos kestävyysvajetta ratkotaan toimintojen alasajolla, syödään tulevan kasvun siemenet. Pitkä perspektiivi antaa mahdollisuuden ratkaista maamme isoimpia ongelmia järkevinä investointeina inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan – hyödyntäen uusinta teknologiaa.
Yhteiskunnan dialoginen kehittäminen
Nopeasti muuttuvassa maailmassa kansakunnan menestys on entistä enemmän kiinni sen kyvyssä uudistua. Tarvitaan innovaatioita ja uusia rakenteita mutta myös yhteinen tahtotila. Yhteinen tahtotila syntyy vain jos meillä on yhteinen tulevaisuuden visio. Arvokkaan elämän turvaaminen kaikille on sellainen visio, jonka taakse koko Suomi voidaan saada. Toinen tahtotilan syntymisen edellytys on avoimen dialogin ylläpitäminen kehityksen tavoitteista ja toimenpiteistä. Horisontaalisessa yhteiskunnassa muutoksia ei voida aikaansaada ylhäältä komentaen. Muutos on loppujen lopuksi kiinni yksilöistä, heidän arvoistaan ja valinnoistaan. Jos ja kun nämä heijastuvat autenttisesti parlamentin toiminnassa, edellytykset toteuttaa tarvittavia isoja uudistuksia paranevat.
Sustainable innovation 