Interaktiivinen teknologia koulutuksessa (ITK) 20-vuotis juhlakonferenssi järjestettiin Aulangolla 23.-24.4.2009. Minut oli kutsuttu paikalle ensimmäisenä päivänä ”koulutusfilosofin” ominaisuudessa. Kuuntelin esitelmiä ja keskustelin osallistujien kanssa. Yritin ottaa roolin mukaista ilmettä.
Minulle annettiin tilaisuus esittää havaintojani ja ajatuksiani päivän päätteeksi. Etukäteen miettimäni ajatukset piti osittain panna uusiksi päivän aikana.
Filosofiasta
Filosofian tehtävänä on herättää hämmentäviä kysymyksiä ja samalla kiistää absoluuttiset vastaukset. Filosofia opettaa elämään epävarmuudessa ja näkökulmien pluralismissa. Yhtä totuutta ei siivilöidy, mutta dialogia voidaan käydä ja oppia ymmärtämään muiden näkökulmia. Kasvatus (X) filosofia tarkoittaa kasvatuksen (X:n) kysymistä.
Oppimisen teorioista
Humanistinen konstruktivismi: ihminen voi oppia mitä vain, kunhan hänen annetaan oppia. Ihminen voi kasvaa valtaviin mittoihin, jopa jumaluuteen, kuten renessanssin ajattelija Giovanni Pico Della Mirandola esitti kuuluissa Ihmisen arvokkuudesta –puheessaan 1486. Ihmisestä voi tulla myös eläin, mutta tämä onkin jo toinen oppimisteoria.
Biologinen oppimiskäsitys (biopedagogiikka): ihmisen kyky oppia on geneettinen ominaisuus. Ihminen sopeutuu, adaptoituu ympäristöönsä ja sen muutoksiin. Oppiminen on hermoratojen virittymistä, siis elektro-kemiallinen prosessi. Ihmisen oppimista säätelee hänen biologinen varustuksensa, erityisesti neuro-kognitiiviset prosessit. Nämä on opittava tuntemaan, jotta saisimme aikaan tehokasta oppimista. Neuraalisiin kytkentöihin voidaan vaikuttaa kemikaaleilla. Tästä avautuu uusi liiketoiminta-alue: oppimislääkkeet, muistilääkkeet. Oppimisen DNA opitaan myös tuntemaan. Mitä tästä mahtaa avautua? Geenimanipuloitu ihmeoppija!
Online-oppiminen: tietoverkko on ihmisen uusi ulottuvuus. Online-oppiminen on kytkeytymistä verkkoon ja sen informaatioavaruuteen. Ihmisen identiteetti ilmenee verkkoyhteyksien summana. Informaatioavaruuden laajetessa ihminen uppoaa siihen ja hänestä tulee planetaarisen verkoston noodi. Todellisuusprinsiippi korvautuu moninaisilla profiiliprinsiipeillä: määrittele profiilisi virtuaaliavaruudessa tai sosiaalisessa mediassa. Mutta vakavasti ottaen koulutuksessa tietotekniikka on hallitussa käytössä. Tekniikan mahdollisuudet ja kykymme käyttää tekniikkaa ovat lisääntyneet todella merkittävästi tällä vuosikymmenellä.
On-line oppimisen valtavirta ohittaa koulut: lapset ja nuoret viettävät tuntikausia verkossa kotona, öisin, koulun ulkopuolella… Sosiaalinen media on uusi informaalisen oppimisen ympäristö, ja se johdattaakin seuraavaan oppimisvaiheeseen.
Yhdessäoppiminen: ihminen on sosiaalinen olento, jolle kuuluminen yhteisöihin on keskeinen olemisen perusta. Yhteisöt muodostuvat yhteisen kielen, arvojen ja intressien varaan. Yhteisöjen liimana toimii sosiaalinen pääoma. Oppiminen on yhteisöllinen prosessi. Ajattelu perustuu kieleen, joka on yhteisöllinen ilmiö. Charles Leadbeater lanseerasi kiinnostavan käsitteen WE THINK: ajattelumme saavuttaa aivan uusia ulottuvuuksia sosiaalisen median välityksellä. Sitran työryhmässä viime vuonna lanseerasimme käsitteen ME-OPIMME, jonka ytimenä on yhdessä ajattelu, omien tietojen avoin jakaminen ja voimaannuttaminen. (Hae netistä raportti Oppimisen muuttuva maasto.)
Filosofinen välihuomautus
Oppiminen on hidas prosessi. Sitä ei voi keinotekoisesti kiihdyttää ilman vakavia seurauksia. Siksi tarvitsemme uuden HITAAN OPPIMISEN filosofian. Hidas oppiminen on asioiden sisäistämistä, persoonallisuuden rakentamista. Tässä suhteessa mainion oppitunnin antaa hiljaisen tiedon ”keksijä” Micheal Polanyi kirjassaan Personal Knowledge.
Oppimisen vahvat virrat
ITK-päivien hämmästyttävä havainto oli oppimisen ja opettamisen epäsuhta. Esitin käsitteen oppimisen spontaani energia viitaten sillä ihmisen oppimisen valtavaan voimaan. Vauvasta (tai sikiöstä) jo näemme oppimisen ihmeen. Keho muutuu, taidot lisääntyvät, kieli alkaa sujua. Oppiminen on biologista, kognitiivista ja sosiaalista samaan aikaan.
Lapsi seuraa vanhempien ja sisarusten toimintaa ja alkaa matkia. Lapsi haluaa intohimoisesti oppia kävelemään ja leikkimään. Ja pian osaa jo itsekin luovalla tavalla keksiä uusia sanoja ja leikkejä. Mielettömät ”informaalisen” oppimisen voimat ovat liikkeellä. Psykologisesti tässä on kysymys oppimisen luontaisesta motivaatiosta. Sitä ei tarvitse synnyttä, se on meissä.
Oppimisen spontaania energiaa ei oikeastaan pidätä mikään. Sitten kuvaan astuu ”opettaja” ja ”koulu”. Eli rupeamme ohjaamaan oppimista sille varatussa erityisessä tilassa. Yhteiskunta edellyttää, että lapset sosiaalistuvat ja oppivat hallitsemaan tietyt taidot ja tiedot – sivistyksen. Jäsennämme opetuksen oppiaineisiin, kuten laskentoon, kirjoittamiseen, lukemiseen, voimisteluun jne. Myöhemmin opetamme tieteitä kuten biologiaa, historiaa ja matematiikka.
Suurin osa selviää tästä opetuksesta ihan hyvin, ehkä kepin ja porkkanan avulla (huom! ylioppilaskirjoitukset). Osa ei kuitenkaan sopeudu opettamisen logiikkaan. Silloin pyrimme motivoimaan.
Opettamisen vaikeus on siinä, että oppimisen spontaani energia ei suuntaudu kouluun vaan aivan muihin asioihin. Oppilaan intohimot ovat fudiksessa, netissä, sarjakuvissa, kavereissa, leikeissä tai – syventävissä opinnoissa. Voisimmeko rakentaa uuden koulun, jossa oppimisen spontaani energia pääse valloilleen ja suuntautuu yhteiskunnan kannalta oikeisiin asioihin.
Oikeat asiat
Mainitsin puheenvuorossani tv-uutisen jossa kerrottiin ja näytettiin kuinka pikku possu kasvoi kennelissä ja alkoi käyttäytyä kuten koirat, antaa tassua (sorkkaa), haukkua, leikkiä koirien kanssa ja syödä niiden ruokaa. Tiedämme toki taustalla olevan identifikaation. Ehkä hieman provokatiivisesti väitin meidän opettajien kasvattavan possuista koiria. Voidaan tietysti kiistää moinen ihmisten kohdella: ei ihmistä muuteta miksikään toiseksi. On parempi että possut ovat possuja ja koirat koiria – ja ihmiset ihmisiä.
Mutta huomautukseni ydin onkin, että meidän ei tule ajaa lapsiin ja oppilaisiin omia ihmisen mallejamme. Länsimaisen individualismin mukaan, meidän kaikkien tulee saada kasvaa ”omiksi itseksimme”. Hieman vähemmän essentialistisesti ilmaisten: ei ole perusteita tarjota valmiita ihmisen malleja. Ihmisellä tulee olla vapaus luoda oma persoonansa. Yhteiskunnan kehitykselle on parasta, että meillä on erilaisia ihmisiä. Se on sitä moninaisuutta (variaatiota), joka turvaa yhteisön säilymisen arvaamatta muuttuvissa olosuhteissa.
Silti yhteiskunnassa on norminsa, joiden rikkominen tuhoaa yhteiskunnan. Nämä normit eivät kuitenkaan ole lukuasioita vaan yhdessä elämisen asioita: kuuntelemista, toisen oikeuksien kunnioittamista, suvaitsevaisuutta. Tällaiset asiat voidaan oppia vain me-opimme kontekstissa.
- ITK konferenssit ovat parasta mitä tällä saralla Suomessa tapahtuu. Jarmo Viteli on tehnyt valtavan työn rakentaessaan paikalla olleen yhteisön.
Sustainable innovation 