Toimittaja Riitta Vainio pyysi minua vastaamaan neljään metropolia koskevaan kysymykseen Kuntalehteen (6/2013, 16.5.) tulevaa juttua varten. Tässä vastaukseni kokonaisina ja hieman editoituina. Taustalla oli selvitysmiesten raportti, jossa esitetään kuntajakoselvityksen aloittamista neljän suuren kunnan muodostamiseksi. Samalla esitettiin metropolihallintoa, johon tulisi vaaleilla valittu valtuusto. Tämä oli taustana haastattelulle. Samaan aikaan olin kirjoittanut aiheesta Helsingin Sanomiin Viraskynän (HS 16.5.2013 “Metropolista tulisi tehdä pikkukaupunkien verkosto”).
Kysymys 1. Mikäli metropolialueelle muodostuisi neljä kuntaa, minkälainen metropolihallinnon tulisi olla?
Kannatan kuntien edustajista muodostettua metropolihallintoa. Sille kuuluisi myös metropolikaavan laatiminen ja sen toteutumisen seuranta. Metropolihallinto hoitaisi myös alueen yhteiset palvelut (joukkoliikenne, jätehuolto jne.)
En pidä hyvänä yleisellä äänioikeudella toimivaa metropolidemokratiaa. Se kävelisi aika pian kuntien yli.
Metropolihallinnon kustannukset hoidetaan kuntien maksuosuudella ja mahdollisesti osittain korvamerkityillä valtionosuuksilla.
Kysymys 2. Miten sote-palvelut tulisi järjestää neljän kunnan rakenteessa/metropolihallinnossa?
Sote-palveluja varten perustetaan metropolin sote-elin (jonkinlainen metropolin HUS), jolla on järjestämisvastuu koko alueen peruspalveluista ja erityispalveluista. Palvelujen tuottajina kunnissa voivat olla kuntien sosiaali- ja terveysasemat tai muut toimijat (esim. yksityinen lääkärikeskus voisi myös hoitaa peruspalvelut). Tärkeää on että rahat kulkevat sote-elimen kautta. Rahoitus tulisi valtionosuuksista ehkä täydennettynä kutien maksuosuuksilla. Tulevaisuudessa rahoitus voitaisiin irrottaa kokonaan kuntien taloudesta.
Kysymys 3. Mikä tulisi olemaan / voisi olla valtion rooli metropolialueella?
Valtiota tarvitaan erityisesti alueellisen tasapuolisuuden turvaamiseen ja alueen kokonaisedun valvomiseen. Valtio olisi tässä mukana lähinnä veto-oikeudella. Valtiota tarvitaan ehkä myös alueen suurten yhteishankkeiden rahoitukseen ja sote-elimen ja metropolihallinnon rahoituksen turvaamiseen (valtio-osuudet).
Kysymys 4. Mikä on suurin uhkakuva metropolialueen tulevaisuudelle?
Kun tässä mennään kohti yhä suurempia yksiköitä, niin demokratiavaje kasvaa. Kuntalaiset eivät ehkä tule kokemaan kuntia omakseen ja osallistuvat heikosti vaaleihin ja välttelevät luottamustehtäviä. Toinen uhkakuva on vaikeus saavuttaa yhteistä näkemystä kehittämisestä neljän ehdotetun uuden kunnan kesken. Kaavaillut kunnat olisivat edelleen eriarvoisia. Helsinki kasvaisi entisestään ja sen vaikutusvalta lisääntyisi. Suuremmat kunnat ovat myös usein tehottomia ja byrokraattisia. Näin heikkenisi kuntien uudistumiskyky, joka on kansainvälisen kilpailun avaintekijöitä.
Mielestäni kannattaisi harkita myös pienkunnista muodostuvaa verkostomaista metropolia. Sitä vasten Helsinki, Espoo ja Vantaa jaettaisiin 50000-100000 asukkaan itsenäisiin pienkuntiin, “minipoleihin”. Tällöin koko metropolialueella tulisi olemana noin 20 tasavertaista pienkuntaa. Ne olisivat inhimillisen kokoisia ja koettavissa kotikunnaksi. Jokaisessa niissä tulisi olla riittävät peruspalvelut (sosiaali- ja terveyspalvelut, päiväkodit ja koulut, kaupat ja vapaa-ajan palvelut) lähellä asukkaita. Erityispalvelut voitaisiin keskittää.
Sustainable innovation 