Esittelen uuden kirjani:
Sustainable innovation, A New Age of Innovation and Finland’s innovation policy. Sitra report 87, 2010.
Kirja pohjautuu suomenkieliseen kirjaani Kestävä Innovointi (Sitran raportteja 76, 2008) mutta tämä uusi kirja on kirjoitettu täysin uudestaan painottaen ulkomaista lukijaa. Lisäksi se on päivitetty Suomen innovaatiopolitiikan kansainvälisen arvioinnin tuloksilla.
Sustainable innovation kirjassa kuvataan lyhyesti Suomen innovaatiojärjestelmän peruspiirteet ja tuodaan esiin tärkeimmät kehittämishaasteet, nojautuen tekemääni analyysiin, mutta myös innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointipaneeli raportteihin vuodelta 2009. Kirjan pääpaino on kuitenkin innovaatiotoiminnan perusteiden ja uusien muotojen analyysissä. Kirja lanseeraa kestävän innovoinnin käsitteen ja punnitsee innovaatiopolitiikkaa sen valossa.
Globaalissa taloudessa tapahtuu suuria muutoksia. Maailmantalouden painopiste siirtyy Aasiaan (Intia, Kiina, Korea jne.) ja Eurooppa menettää asemiaan. Yhdysvallat säilynee pitkään maailman suurimpana taloutena mutta se ei ole enää niin ylivoimainen kuin vielä 90-luvulla. Talouden rakenne on myös muuttumassa. Tuotteiden valmistus siirtyy maihin, joissa on kasvavat markkinat ja edullisemmat tuotanto-olosuhteet. Vanhat teollisuusmaat etsivät nyt uusia kilpailuetuja ja vaurauden lähteitä. Innovaatiot ovat nousseet keskeiseen asemaan. Perinteistä teollisuutta on korvattava uusilla tuotteilla ja erityisesti uusilla palveluilla.
Mutta minkälaista innovaatiopolitiikkaa tulisi harjoittaa, jotta elinkeinorakenteen muutos kyettäisiin toteuttamaan? Tämä on kirjan peruskysymys. Haen siihen vastausta kahdesta suunnasta.
Toinen on innovaatiopolitiikan perustavoitteiden uudelleen asettaminen ja toinen on innovaatiotoiminnan uusien muotojen ja puitteiden analysointi. Innovaatiopolitiikkaa on peruteltu innovaatioiden merkityksellä talouskasvulle. Talouskasvu on kuitenkin vain välinen tärkeämpien asioiden edistämiselle. Talouskasvu kiihdyttää ilmaston muutosta ja jouduttaa niukkojen luonnonvarojen loppumista. Talouskasvu ei myöskään kaikilta osin lisää ihmisten hyvinvointia, joka on enemmän kiinni elämän laadusta kuin elintasosta.
Innovaatiopolitiikan tavoitteeksi tulisikin asettaa kestävän hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointia rakentavaa innovointia kutsun kestäväksi innovoinniksi (sustainable innovation). Kestävä innovaatiopolitiikka ei ole kuitenkaan nolla-kasvu-politiikkaa, sillä kestävän hyvinvoinnin peruselementit ovat kestävä taloudenpito, elämänlaatu ja tasapainoinen luontosuhde. Varsinainen haaste innovaatioille on kyetä luomaan sellaisia tuotteita ja palveluja, jotka edistävät kestävää talouskasvua heikentämättä elämänlaatua ja tasapainoa luonnon kanssa.
Innovaatiotoiminnan mallit ja puitteet ovat radikaalisti muuttuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Innovaatiotoimintaan osallistuvat entistä enemmän asiakkaat, käyttäjät, kumppanit ja koko henkilökunta. Puhutaan avoimesta innovaatioparadigmasta ja muista hajautetun innovaation muodoista (julkiset innovaatiot kuten Linux käyttöjärjestelmä). Tällainen avoin ja vuorovaikutteinen innovaatiotoiminta johtaa hyvin erilaisiin ratkaisuihin kuin perinteinen teknologia-lähtöinen innovointi. Suomen innovaatiopolitiikassa puhutaan kysyntä- ja käyttäjäkeskeisestä innovaatiosta. Suomalainen perusteollisuus on ottamassa vasta ensiaskelia kohti osallistuvaa innovointia.
Innovaatiotoiminnan toinen merkittävä muutos liittyy kansainvälistymiseen. Osaamista löytyy kaikkialta maailmasta. Kaikkea ei tarvitse osata itse, sen sijaan on kyettävä kansainväliseen yhteistyöhön maailman parhaiden osaajien kanssa. Prahalad ja Krishnan kuvaavat tätä innovaatiotoiminnan globaalia ympäristöä kaavalla R=G eli voimavarat ovat globaaleja. Tätä kaavaa voidaan käyttää myös oman kilpailukyvyn analyysiin: onko suomalainen yritys, organisaatio tai alue globaali voimavara, jota muuta alueet ja yritykset haluavat käyttää.
Kirjan laajasta tematiikasta kaksi teemaa on erityisen tärkeitä Suomen innovaatiopolitiikan kehittämiseksi. Innovaatiot tapahtuvat aina paikallisesti globaaleista verkostoista huolimatta. Innovatiiviset yritykset tarvitsevat syntyäkseen ja menestyäkseen dynaamisen innovaatioympäristön, ekosysteemin, jossa on käytettävissä riittävästi riskirahaa, osaamista, työvoimaa ja tarvittavia yrityspalveluja. Innovaatiot syntyvät kun ekosysteemin toimijat tekevät yhteistyötä ja uskaltavat ottaa riskejä. Suomeen pitää kyetä rakentamaan metropolin lisäksi 5-6 innovaatiokeskittymää, joiden ekosysteemi on maailmanluokkaa. Suomen innovaatiopolitiikassa alueellisten innovaatiokeskittymien merkitys on tunnustettu, mutta linjaukset niiden rakentamiseksi ovat ponnettomia.
Toinen kansallisesti merkittävä kysymys on yliopistojen asema innovaatiopolitiikassa.Puolustan yliopistojen vahvaa roolia innovaatiojärjestelmässä. Innovaatiotoiminnan vahvana perustana on yliopistojen harjoittama pitkäjänteinen tutkimustyö. Esitän erityisen tutkimustiedon siirtämisen perusmallin, jossa yliopistojen tietämys siirtyy yritysten käyttöön avoimen julkaisutoiminnan, yliopistosta valmistuneiden osaamisen ja yritysyhteistyön kautta. Uusi yliopistolaki on askel eteenpäin, mutta uudistusten tulee jatkua. Ylipäätänsä korkeakoululaitoksen kehittäminen on suurimpia haasteitamme, mihin myös innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointipaneeli kiinnitti huomiota.
Kirja peräänkuuluttaa uudenlaista johtajuutta, joka perustuu kestävän innovaation periaatteisiin. Tarvittavaa johtavuutta voi kutsua vastuujohtajuudeksi, jossa johto on tietoinen yrityksen yhteiskuntavastuusta. Tämä vastuu toteutuu parhaiten suuntaamalla yrityksen kehityspanokset kestävien innovaatioiden tuottamiseen. Tämä on samalla hyvää bisnestä, koska hyvinvointia edistävien, kestävin ratkaisujen kysyntä maailmalla kasvaa nopeasti.
Sustainable innovation 