Taloudelliseen taantumaan liittyvä EXIT-strategia on poliittisen agendan tärkeimpiä kysymyksiä. Sillä tarkoitetaan elvytyksen lopettamista ja siirtymistä elvytyksen jälkeiseen aikaan. Juuri kukaan ei uskalla ennustaa milloin exit-strategia pitäisi panna toimeen. Talousnobelisti Paul Krugman on jopa arvellut, että saatamme nähdä orastavan kasvun pysähtymisen tai jopa uuden taantuman.
Elvytyksen ovat rahoittaneet valtiot ottamalla lainaa. Exit-strategian vaikea päätös tulee olemaan lainan takaisinmaksu. Yhä useampi on alkanut puhua veronkorotuksista ja palvelujen karsinnasta. Voi olla että näihin keinoihin joudutaan turvautumaan. Varsinainen huoleni on kuitenkin mentaalisen elvytyksen laiminlyönti. Palvelujen alasajosta puhuminen synnyttää pelkoja ja kyynisyyttä. Veron korottaminen miellyttää vasemmistoa, mutta useille kansalaisille se merkitsee tiukkenevaa taloutta ja alenevaa elintasoa. Mitään visiota näissä puheissa ei ole!
Yritetään siis positiivista ajattelua. Uudistamalla julkisen hallinnon rakenteita ja palvelua voidaan saavuttaa jopa 20-30 % säästöjä heikentämättä kansalaisten hyvinvointia. Otetaan todella käyttöön tietotekniikka ja uudistetaan sen edellyttämättä tavalla toimintatapoja. Ulkoistetaan hallintopalveluja vaikkapa siten kuin Sitra on esittänyt.
Uusi teknologia yhdistyneenä uusin palvelukonsepteihin tarjoaa erittäin suuria mahdollisuuksia korvata henkilökohtaista konsultaatiota tietokoneavusteisella konsultaatiolla, jopa sellaisilla alueilla kuten mielenterveys ja työhyvinvointi. Lisätään julkisen hallinnon panoksia oman toimintansa innovointiin.
Eräs aivan keskeinen lähtökohta julkiselle innovaatiolle on lähteä uudesta palveluajattelusta. Julkisten palvelujen tärkeimpiä tavoitteita tulisi olla kansalaisten voimaannuttaminen eli heidän omien voimavarojensa vahvistaminen. Tähän kuvioon kuuluu myös nopeasti leviävä ajatus hyvään tuuppaamisesta (eng. Nudge). Auttaa ihmisiä tekemään hyviä päätöksiä ja pysymään niissä.
Voimaannuttamisella ja tuuppaamisella pysytään vaikuttamaan ihmisten elintapoihin. Uskallan väittää että suurin osa julkista sosiaali- ja terveyskuluista aiheutuu elintavoista. Julkisen palvelun tulee siis
- Edistää liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota
- Vähentää tupakka- ja alkoholiriippuvuutta
- Tukea perheitä ja vanhemmuutta
- Tukea vanhusten kotona asumista
- Estää nuoria putoamasta kouluista
Palvelujen painopistettä tulee siis radikaalisti siirtää jälkihoidosta ennaltaehkäisevään toimintaan. Julkisen hallinnon pirstaleisuus ja sektoroituminen ovat myös valtava energian hukkaa. Ennen kaikkea se estää etsimästä parhaita ratkaisuja asiakkaiden palvelemiseksi.
On palattava julkisen hallinnon perustehtävään eli kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Kaikkia toimintoja ja organisaatioita tulee nyt arvioida sen kannalta kuinka hyvin ne edistävät hyvinvointia. Jos ne ovat tämän tavoitteen kannalta tehottomia, ne on muutettava. On luovuttava pyhittämästä olemassa olevia rakenteita ja toimintamalleja. Ne ovat vain välineitä julkisen tehtävän hoitamiseksi.
Tässä tarvitaan julkisia innovaatioita: mitkä ovat parhaita tapoja käyttää julkisia voimavaroja parhaan mahdollisen vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.
Uudistamisen paradoksi on siinä, että voimme saada parempia tuloksia aikaan niukemmillakin resursseilla. Tämä edellyttää innovatiivisuutta, olemassa olevien rakenteiden ja toimintatapojen kriittistä tarkastelua, asiakkaiden kuuntelua, tietotekniikan soveltamista jne.
Exit-strategia voisi siis olla: lähdetään uudistamaan koko julkista sektoria hyvinvoinnin lisäämiseksi ja ihmisten toimintakyvyn ja toimintamahdollisuuksien parantamiseksi. Ei uhaten vaan positiivisia näkymiä tarjoten.
On skandaali että poliitikkojen aika menee vaalirahoitussotkujen puolusteluun sen sijaan että kaikki parhaat voimat yhdistettäisiin kansakunnan kehittämiseksi. Olisiko yksi exit-strategia päästä eroon nykyisestä eduskunnasta?
Sustainable innovation 