Pekka Himanen on kiinnostavimpia filosofejamme. Hän ei halua painia akateemisen filosofian kapeassa sarjassa. Hän on universalisti, joka osaa liikkua taitavasti monien tieteiden maastossa ja maalata monipuolista kuvaa ympäristöstä. Himasen vahvimpia alueita ovat filosofian rikkaan perinnön hallitsemisen lisäksi tietoyhteiskunta-asiat ja hän tuntee hyvin sosiologia, taloustieteen, kasvatustieteen ja kulttuuritutkimuksen uusimmat suuntaukset.
Himanen on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, joista monet ovat ilmestyneet lukuisilla kielillä (eritoten Hakkerietiikka, jonka olen arvioinnut toisaalla). Janne Kurki moitti Hesarissa maaliskuussa suomalaista filosofiaa heppoiseksi (lue helppotajuiseksi) ja julisti että ei kannata lukea sellaista minkä ymmärtää. Useat Himasen kirjoitukset on laadittu niin, että mahdollisimman moni ymmärtää ne. Diggaan enemmän Himasen mallia kuin Kurjen elitististä mallia. Lisäksi uskon, että syvälliset ajatukset eivät ole monimutkaisia. Sen sijaan niiden merkityksen avaaminen voi kestää ihmisiän.
Pekka Himasen uusin kirja Kukoistuksen käsikirjoitus on aikamoinen synteesi Himasen pitkään jatkuneesta yhteiskunnallisesta ajattelusta. Se jatkaa ja syventää aikaisempia raportteja, etenkin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoitettua Välittävä, kannustava ja luova Suomi -raporttia (2004) ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön kustantamaa Suomalainen unelma –raporttia (2007).
Ihmisen arvokkuus
Kukoistuksen käsikirjoitus on saanut vastaansa kyynisiä kommentteja. Niissä Himasta moititaan naiivista positiivisuudesta. Mutta Himasen positiivisuus on syvällistä ja vakavaa. Himasen kirjan läpäisevä teema on jokaisen ihmisen oikeus elää arvokasta elämää. Tässä hän tukeutuu filosofian pitkää historialliseen perinteeseen. Platon esimerkiksi nosti esiin thymoksen käsiteellään ihmisen tarpeen tulla tunnustetuksi ainutlaatuisena yksilönä. Arvokkaan elämän tematiikkaa ovat syventäneet kristinuskon käsitys ihmisestä Jumalan kuvana sekä länsimaisen liberalismin ja valituksen korostamat ihmisoikeudet.
Myös hyvinvointivaltioita rakennettiin siitä lähtökohdasta, että sivistykselliset, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet kuuluvat kaikille. Arvokkaan elämän edellytykset muuttuvat jatkuvasti ja siksi on oltava herkkänä sille etteivät muutoksen prosessit jyrää ihmisen arvokkuutta alleen. Arvokkuus on uhattuna kehitysmaissa mutta myös kehittyneissä hyvinvointiyhteiskunnissa.
Rikastavat yhteisöt
Toinen Himasen kantava ajatus on rikastavan yhteisön merkittävyys. Rikastava yhteisö kannustaa jäseniään kehittymään ja antamaan parastaan. On aivan selvää, että juuri tällaisia yhteisöjä tarvitaan työelämässä. Myös ihmisten omat yhteisöt, perhe, ystävä- ja harrastuspiirit ovat parhaimmillaan rikastavia yhteisöjä.
Kaikilla meillä on kokemuksia siitä että jos elämme tai työskentelemme rikastavassa yhteisössä, niin elämämme on arvokkaampaa ja mielekkäänpää. Jaksamme paremmin, olemme luovempia ja iloisempia. Toisaalta tiedämme myös minkälaista jälkeä tulee nöyryyttävistä yhteisöistä. Himanen viittaa depression yleistymiseen: viidennes suomalaisista kärsii depressiosta ja siitä on tulossa suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Rikastava yhteisö on Suomen kilpailukyvyn perustana nykyisessä globaalissa taloudessa.
Itse olen puhunut voimaannuttavista yhteisöistä suunnilleen samassa merkityksessä kuin Himanen rikastavista yhteisöistä. Voimaantuminen tarkoittaa ihmisessä olevan elämänvoiman löytymistä ja kykyä toteuttaa sen ansiosta omia kykyjään, potentioitaan.
Yhteiskuntapolitiikka
Pekka Himanen – tietoyhteiskunnan tutkija – ei halua käyttää edessä olevasta yhteiskunnasta nimeä tietoyhteiskunta. Hän ottaa käyttöön yleisemmän termin vihreä informaatio- ja palvelutalous. Mutta Himanen käyttää myös vielä yleisempää termiä merkitysyhteiskunta, jossa on talouskasvun sijaan päämääränä arvokas elämä. Näitä termejä olisi pitänyt analysoida kirjassa enemmän, koska ne muodostavat viitekehyksen, jossa kirjan yhteiskuntapoliittiset linjaukset esitetään.
Himanen tunnistaa kolme suurta muutoshaastetta, jotka ovat:
- Ilmastonmuutos
- Hyvinvointiyhteiskunta versio 2.0
- Monikulttuurinen elämä
Nämä haasteet nousevat Manuel Castellsin esittämästä yhteiskunnan analyysistä, jonka mukaan yhteiskunta muodostuu produktion (tuotannon), reproduktion (väestön lisääntyminen, biologinen uusintaminen) ja kulttuurin järjestelmien kokonaisuudesta. Näihin järjestelmiin kohdistuvat muutospaineet on esitetty erinomaisesti kirjan teorialiitteessä, joka on muuten kirjan parhaita lukuja.
Vihreä informaatio- ja palveluyhteiskunta on jo tavallaan vastaus ilmastonmuutoksen haasteeseen. Tämän lisäksi Himanen haluaa Suomen profiloituvan puhtaan ympäristö- ja energiateknologian edelläkävijämaana. Samaa olen esittänyt kirjassani Kestävä innovointi (2008).
Hyvinvointiyhteiskunta versio 2.0 painottaa psyykkistä hyvinvointia (depressioiden ehkäisy) ja liikuntaa (liikalihavuuden saaminen kuriin). Yleisemmin versiossa 2.0 yhteiskunta panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan. Tässä on samansuuntaista ajattelua kuin mitä itse olen korostanut useissa puheenvuoroissani (voimaantuminen, hyvään tuuppaaminen, elämänhallinta, kestävä hyvinvointi jne.). Demos Helsingin raportissa Yksilön ääni (2006) lanseerataan hyvinvointivaltio 2.0 käsite samassa hengessä.
Kulttuurinen murros on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, sillä se liittyy monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon. Himanen painottaa kulttuurin ja humanismin itseisarvoisuutta ja suurta merkitystä elämän rikastamisessa. Hän ehdottaa huomattavaa lisärahoitusta taiteille ja humanistiselle tutkimukselle (5 % reaalinen lisäys koko 2010-luvun ajan). Himanen peräänkuuluttaa myös nykyistä avoimempaa työperäistä maahanmuuttoa ja globaalia vastuunkantoa pakolaisista ja kehitysavusta. Suurena visiona Suomelle esitetään henkiseksi pääkaupungiksikasvamista. Se toteutettaisiin esimerkiksi järjestämällä luentosarja, jossa maailman merkittävimmät ihmiset toimisivat puhujina. Parhaimmillaan kaikkialla maailmassa ”kuhistaisiin” mitä Suomessa on taas puhuttu ja esitetty. Tässä kohdassa olisi tarvittu vahvempaa analyysiä.
Kilpailukyky ja luovat keskukset
Pekka Himanen on ehkä parhaimmillaan puhuessaan innovaatioista ja maailman luovista keskuksista. Maailman talous jäsentyy toisiinsa kytkeytyneiden luovien keskusten verkostoksi. Niiden menestys perustuu kolmeen c:hen:
- Creative people
- Community of enrichment
- Culture of creativity
Piilaakso on parhaiten tunnettuja luovia keskuksia. Piilaaksossa ”toimijat ovat riittävästi rikastavassa vuorovaikutuksessa keskenään”. Tämä on mielestäni aivan keskeinen teesi, jota olen itsekin analysoinut useissa teoksissani (Kyllä Amerikka opettaa, Kestävä innovointi). Himanen viittaa Randall Collinsin teoriaan verkostoista ideoiden syntymisen lähteenä. Collinsin mukaan ideat menestyvät jos ne kyetään kytkemään aikansa ydinverkostoihin, kulttuuriseen pääomaan. Ydinverkostoissa ihmiset toimivat kontakteissa toisiinsa synnyttäen emotionaalista energiaa. Juuri siksi tarvitaan kohtaamisia.
Miten Suomesta voisi tulla luovan talouden keskus?
Himasen vastauksessa nousee kulttuuri keskeiseen asemaan. Hän puhuu uuden työkulttuurin ja uuden oppimiskulttuurin puolesta, jossa molemmissa rikastava yhteisö on perusta. Hän haluaa lisää panoksia taiteisiin ja humanistiseen tutkimukseen. Teknologisten innovaatioiden rinnalle tarvitaan design- ja business innovaatioita. Johtamisen on muututtava ihmisen arvokkuutta kunnioittavaan suuntaan. Tässä tiivistetysti Himasen resepti, joista ehkä merkittävin on kulttuurin merkityksen korostaminen (”henkinen pääkaupunki”). Muut teesit ovat olleet runsaasti esillä.
Pekan kirjan kokonaisarvio
Sanottakoon että olen Pekka Himasen ystävä ja keskustellut hänen kanssaan kirjan tematiikasta vuosia. Olen myös itse kirjoittanut samoista asioista. Joten olen hieman jäävi mutta haluan myös auttaa Pekkaa kehittymään ja siksi tuon esiin myös joitakin kasvun paikkoja.
Kirja on hauskasti kirjoitettu ja siinä on runsaasti esimerkkejä. Kirja on helppo lukea ja perusteesit avautuvat hyvin. Tämä on hyvää ”non-fiktiota”, kuten Amerikassa tällaista kirjatyyppiä kutsutaan.
Kukoistuksen käsikirjoitus on monipuolinen filosofinen kokonaiskuva Suomen haasteista ja mahdollisuuksista. Pekka on rohkea ajattelija, joka uskaltaa puhua ihmisestä ja hänen keskeisyydestään. Ihmisen arvokkuus on kaiken menestyksen perusta ja yhteiskunnan oikeutuksen korkein kriteeri. Tässä on kirjan suuri teema, jota toivon Pekan syventävän seuraavissa kirjoissaan.
Kirjan näkemys yhteiskunnan haasteista ja kehittämissuunnasta ovat oikeaan osuneita ja vakavasti otettavia. Käytäntöliitteessä esitetty tiekartta on hyödyllinen työkalu päätöksentekijöille. Kirjan eri luvut syventävät perusteesejä. Konkretiaa tarvittaisiin lisää, mutta se syntyy ryhtymällä työstämään kirjan teemoja ja ehdotuksia asiantuntijoiden ja asianosaisten kanssa.
Kirjan eräät piirteet saattavat kuitenkin jopa haitata kirjan vastaanottamista. Kirjassa on käsitteellistä snoppailua, jota ei aina perustella kunnolla. Auktoriteettimäiset viittaukset tunnettuihin tutkijoihin ja vaikuttajiin ovat tarpeettomia. Tässä Pekka toimii vastoin omaa filosofiaansa. Ei maailman tunnetuimpien ihmisten sanomiset ole niin tärkeitä. Usein nämä globaalit julkkikset vain toistelevat sitä mitä todelliset ajattelijat ovat esittäneet. Oman visionäärisyyden ja omaperäisyyden korostaminen ei sekään ole omiaan herättämään huomiota. Tunnen lukuisia tutkijoita ja ajattelijoita, jotka ovat esittäneet hyvin samanlaisia ajatuksia kuin Pekka tässä. Siksi tietty nöyryys on paikallaan. Jokainen meistä seisoo jättiläisen harteilla.
Dialogia tarvitaan
Tärkeintä on kuitenkin miten kirjan sanomaa työstettäisiin eteenpäin. Tarvitaan dialogia ja toivonkin että muut tutkijat arvioisivat kirjaa tieteellisillä foorumeilla. Vaalit lähestyvät eikä puolueilla tunnu olevan visionäärisyyttä eikä uusia avauksia. Himasen kirja on syytä tarkkaan lukea puoluetoimistoissa ja ottaa sen analyysit ja ehdotukset vakavasti vaaliohjelmia hiottaessa. Kirjan olivat tilanneet Vanhanen, Katainen ja Wallin, joten ainakin heillä on velvollisuus lukea kirja huolella kannesta kanteen.
Pekka Himasen mukaan meillä on tasan vuosi aikaa tehdä ratkaisevat päätökset ja muuttaa Suomen suuntaa. Itse näen nyt keskeisenä, että Kukoistuksen käsikirjoitusotettaisiin seuraavan hallituksen ohjelman valmistelussa vakavasti huomioon: sehän on jo luonnos ohjelmaksi.
Hakkerietiikan arvostelu